Amped lähipäivä 12.11.2012

Edellisellä viikolla perjantaina oli Merjan kanssa "kriisipalaveri", kun pysty yksinkertaisesti pysty tekemään sitä mitä minulta vaaditaan ja enkä toisaalta osaa pitää opiskelua myöskään motivoivana, mitä niin ikään vaadittaisiin. Pohdin silloin, myös ääneen, tähän lähipäivään osallistumisen mielekkyyttä.

Lopputulemana olen kuitenkin varmaan tyytyväinen, että lopulta päätin kuitenkin osallistua, vaikkakin heikoin "eväin" ja valmistautumatta. Minusta salissa käytiin aamupäivän lopuksi hyvää rakentavaa keskustelua tämän opiskelun tavoitteista ja toteuttamistavasta ja tuntui todella hyvältä huomata, että en olekaan lainkaan yksin tämän sisällöllisen sekamelskan keskellä.

Olen opiskellut elämäni aikana paljon ja ollut mukana monenlaisessa koulutuksessa ja perehdytyksessä, mutta mikään ei ole niistä koskaan ikävä kyllä tuntunut näin vaikealta, sekavalta ja vähän motivoivalta.

Tarkoitukseni ei ole olla ketään/mitään vastaan, haluan vain tuoda esiin oman näkemykseni siitä miten tämä näyttäytyy minulle ja maanantain perusteella myös monelle muulle. Minusta tässä olisi paikallaan miettiä tätä toteutusta kriittisesti uudelleen, käydä aitoa keskustelua toteutuksesta ja sen vaatimustasosta ja tehdä korjaavia toimenpiteitä ennen kuin useampi minun tavoin harkitsee koko homman jättämistä sikseen.

Olen myös erimieltä siitä onko todella mietitty loppuun se, että tämä kokonaisuus (Amped+Kasper) nykyisellä ambitiotasollaan olisi mahdollista suorittaa oman työn ohessa. En ole mielestäni tyhmä, enkä edes hidas oppimaan ja omaksumaan, mutta täällä olen tuntenut itseni pääsääntöisesti molemmiksi.

Tavoitteiden, opiskelun ja aikataulujen pohdintaa

12.11.2012

9.11.2012 palaveri Merjan kanssa sujui hyvässä hengessä ja ymmärtääkseni hän ymmärsi ainakin osittain näkökantani. Mielestäni tästä opintojen sisällöistä ja toteuttamistavoista pitäisi kyllä keskustella laajemminkin, isommalla porukalla, jolloin pääsisi peilaamaan sitä olenko täysin yksin näiden mietteitteni kanssa. Oma oloni on nyt tällä hetkellä melkoisen Don Quiote- mainen. Merja luonnosteli minulle kaavion opintojeni painopisteistä ja eri kokonaisuuksien liittymisestä toinen toisiinsa. Ehdin tutkimaan tuotosta vasta tänään ja yritän palauttaa sen avulla mieleeni mistä puhuimme ja mitä sovimme.

Sisältönä haluaisin saada hyviä ja osallistavia opettamisen käytäntöjä. Siis konkreettisia, omaa jokapäiväistä opetustyötäni tukevia käytännönasioita. Merja lupasi toimittaa tästä minulle materiaalia ja oli jo ehtinyt toimittaakin. Painopisteen tulen siis siirtämään keväälle ja syksylle 2013. Tämä loppusyksy menee Kasper opintojen merkeissä. Yritän saada ne suorituksi vuoden 2013 alkuun mennessä (olettaen, että tulen ylipäätänsä jatkamaan näitä opintojani).

3.2 työn alla oleva asia

3.3. pienryhmätoimintamme on ollut viimeajat "jäässä" paljolti juuri aikataulullisista syistä. Tämä on todella haasteellista niillekin ryhmämme jäsenille, jotka suorittavat ainoasataan amped opintoa. Yritämme päästä "kartalle" vlähipäivän aikana ja aikatauluttaa tehtäviä.

3.4 tammikuussa suunnitelma opetuksesta. yhteiskehittelyn työpajat: tutustuminen Evernoteen ja Twitteriin ja raportointi sovitusti


3.5 sovimme, että yritän löytää sopivaa kirjallisuutta ja kertoa ne sitten Merjalle

3.6 SOME:n käyttöönottoa opetuksessa

 

8.11. 2012

Minulla on ollut jo usemman viikon ajan resurssiongelma näiden pätevöitymisopintojeni suhteen. Vaikuttaa siltä, että aikaa niiden suorittamiseen ei yksinkertaisesti ole olemassa. Päälle 20h opetusta viikossa pääsosin uusien opintokokonaisuuksien parissa vie vaan kaiken ajan ja sitten pitäisi pystyä suorittamaan vielä samaniakaisesti kasvatustieteiden perusteita ja ammatillispedagogisia opintoja,... ei vaan tule mitään. Ei tulisi mitään, vaikka sisällöistä löytyisi joku selkeä motivaattori, mutta kun ei löydy edes sitä.

Minua lähinnä ahdistaa tämän valitun toteutustavan sirpaleisuus, joka ei vaan millään saa hahmoa minulle. Minusta tämä monitahoisuus/-muotoisuus ja lähdemateriaaliviitteiden runsaus (jne. jne.) tuntuu jotenkin itsetarkoitukselliselta ja näennäistieteelliselta. Se kaikki näyttäytyy minulle yksinkertaisesti totaalisena sekavuutena, josta en saa otetta ja jota en onnistu kytkemään millään tavalla opettajan työhöni, josta kuitenkin edelleen pidän.

Tämä koko asiaan turhautuminen on saanut minut vakavissani miettimään opettajantyöni lopettamista ja suuntatumista jonnekin muualle. Tuntuu jotenkin surkealta juuri siitäkin syystä, että pidän työstäni ja olen saanut siitä myös erittäin hyvää palautetta. Näyttää siltä, että tähän pätevöitymiseen minulla ei vaan riitä aika eikä myös osaaminen.

Minulle toimisi varmaan parhaiten suoritusmalli, joka olisi selkeämpi, rajatumpi, suoraviivaisempi ja käytännönläheisempi. Minusta toteutuksen suunnittelussa pitäsi myös ehdottomasti ottaa (paremmin) huomioon se, että useimmat meistä ovat samanaikaisesti myös päivätöissään, useimmat vielä opettajina. Samoin pitäisi huomioida yksilöllisemmin kunkin opiskelijan tausta/historia ja elämäntilanne ja suhteuttaa vaatimustaso niihin.

Ajattelin keskittyä jatkossa loppuvuoden ainoastaan kasvatustieteiden opiskeluun ja huomisessa keskustelussa Merjan kanssa pyrin sopimaan amped:lle uuden aikataulun. Olen myös saanut työtarjouksen täysin muualta ja sen hyväksymistä harkitsen vakavasti.