3.4 Opetusharjoittelu
Kokoava arviointi
3.6.2014
Opetusharjoittelu oli mielestäni ehkä kaikkein mielenkiintoisin, mutta myös
työläin kokonaisuus. Se kuitenkin kuvastaa mielestäni hyvin opettamiseen
liittyviä käytännön sovelluksia ja käytäntöjä. Hyvää teoreettista taustaa
antoivat lukupiirityöskentely, jossa kävimme läpi erilaisia oppimisympäristöjä.
Oli erityisen
mielenkiintoista seurata muiden opettajien luentoja ja huomata miten erilaisia
voivat lähestymistavat ja opettamisen tyylit olla. Omaa tapaansa opettaa oli (ja
on) hyvä peilata muiden tyyleihin, tapoihin ja menetelmiin. Summauksena
itselleni jäi mieleen oman persoonan ottaminen käyttöön ja laittaminen ”peliin”.
Jotenkin tuntui, että se on ainoa johdonmukaisesti hyvään lopputulokseen
johtava tapa. Käytännön toteutusmenetelmät voivat vaihdella, mutta opettajan on
oltava omana itsenään, kliseitä mutta niin totta.
Omasta opetuksesta
saamani palaute ei ollut niin mielenkiintoista kuin olin etukäteen kuvitellut.
En tiedä johtuiko jonkinlaisesta kollegiaalisuudesta, että saamani palaute oli
aika ympäripyöreää ja ”kilttiä” vaikka olin ohjeistanut tarvittaessa
tiukkaankin analyysiin. Joka tapauksessa oli mielenkiintoista lukea mihin
asioihin itse kukin kiinnitti huomiota ja kuinka erilaisia nuo huomiot saattoivat
olla.
Yhteiskehittelyn
ytot taas osoittivat, että ainoastaan kekseliäisyys (tai sen puute) rajoittaa
yhteistoiminnallista oppimista. Niin moninaisia olivat lähestymistavat. Tässäkin
kohtaa itseäni jäi mietityttämään (taas kerran) yhteistoiminnallisuuden
toteuttaminen perinteisessä insinööriympäristössä, enkä ole oikein keksinyt vielä
sovellettavaa tapaa.
Asiantuntijaluennot
olivat kaikki mielestäni hyviä ja muistan seuranneeni niiden sisältöjä
mielenkiinnolla. Kohti oppimisen suunnittelua ollaan menossa opiskelijan
polkuineen. Myös erityisopetukseen liittyvät pohdinnat olivat ajatuksia
herättäviä.
Kaiken kaikkiaan tämä
oli hyvä kokonaisuus ja vähemmän hajanainen kuin useat muut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti