Teemaluento 23.10.2012 Ohjauksellisuus ammatillisen opettajan työssä (Päivi-Katriina Juutilainen)
25.10.2012Pidin alkuviikon syyslomaa ja huomasinkin maininnan teemaluennosta Vespassa vasta nyt täänään eli mietteitä siitä näin jälkikäteen. Vaikka livenä tilanteessa olemisessa onkin omat etunsa (esim. osallistuninen) on jälkikäteen videolta seuraamisessakin omat puolensa: voi katsoa pätkissä, palata takaisin, jäädä pohtimaan jne.
Luennon tavoitteina olivat jäsentää opetuksen ja ohjauksen välistä suhdetta, tunnistaa ohjausprosessin merkitystä opiskelijan opintopolussa ja auttaa tunnistamaan omia reflektointitaitoja. Luennot teemat vaikuttavat osin samoilta kuin muistaakseni jossain aikaisemmassakin teemaluennossa (Katri Alltonen?), mutta toivottavasti näkökulma on toinen?
Itse kyllä tunnistin samoja opettajuudessa tapahtuneita muutoksia ja nykyisiä vaateita ja juuri esim. siirtyminen tai muutos individuaalisesta opettajuudesta moniammitilliseen konsultaation tuntuu olevan meneillään. Kaiken kaikkiaan jatkuvan muutoksen läsnäolo ja valintojen määrän lisääntyminen näkyy opettajan työssä konkreettisesti.
Myös ohjauksen sisältö sinänsä on muuttunut ja saanut rinnalleen elinikäisen oppimisen näkökulman. Minun on helppoa jakaa luennoitsijan huoli "yliohjaamisesta", ...ei kaikkea voi todellakaan ohjata eikä ohjaus ole vastaus kaikkeen eteentulevaan.
Jotenkin oudolta kuulosti myös se, että aiemmin eivät kasvatustieteen teoriat ottaneet oikeastaan lainkaan kantaa aikuisiällä tapahtuvaan oppimiseen?
Koulutusjärjestelmän muutos 90 luvulla => kaikki opettajat ohjaajiksi (holistisessa mielessä) on varmaan vaikeuttaneet opettajan ja opinto-ohjaajien roolien ja työnkuvan rajaamista.
En ollut kuullut kenenkään puhuneen Metropolian opinto-ohjausuunnitelmasta ja enkä ollut siihen siten tutustunut, mutta nyt luennon "kehotuksesta" onnistuin parin vuoden takaisen dokumentin intrastamme löytämään. Suunnitelma vaikuttaa varsin mietityltä kokonaisuudelta, jossa on määritellään aluksi selkeästi periaatteet ja mitä opinto-ohjauksella Metropoliassa tarkoitetaan ja miten se niveltyy sekä Metropolian strategisiin tavoitteisiin että opetusministeriön suunnitelmiin. Suunnitelma perustuu holistiseen, oppilaskeskeiseen opinto-ohjaukseen, jonka mallina näytäisi olevan sama kuin teemaluennossakin esitelty Watts&Van Esbroeck malli. Suunnitelmassa on myös kuvattu ansiokkaasti opettajalle tarkoitetut osaamisen alueet ja tuntuukin entistäkin hullummalta, ettei tätä ole käyty esim. perehdytyksen yhteydessä laisinkaan läpi? Lopuksi kuvataan vielä opinto-ohjauksen kehittämisen priorisointikohteet 2010-14. Viimeisenä on ansiokkaasti vielä määritelty suunnitelman jalkauttamisprosessi, jossa kuvataan miten tämän perusteella mm. pitäisi luoda klusteri- ja koulutusohjelmakohtaiset opinto-ohjaussuunnitelmat. Tälläisiä en kuitenkaan onnistunut löytämään eli implementoinnin tilanne jäi minulle epäselväksi ja kuten jo kerroin, en ollut kuullut asiasta aikaisemmin mitään.
Tiedottaminen, neuvonta ja ohjaus ovat toisistaan poikkeavia ohjauksellisena vuorovaikutustilanteita, jotka pitää tunnistaa. Tiedottamisessa on aina kyse faktoista ja se on tyypillisesti yksisuuntaista. Neuvonnassa taas vastataan kysymykseen miten? Opiskelija kuitenkin tekee sitten valinnan tämän perusteella. Ohjauksessa ei ole oikeita, valmiita vastauksia ja vastuu jakautuu symmetrisesti. Todellisuudessa nämä kaikki tilanteet voivat olla läsnä saman tapaamisen yhteydessä.
Ohjaustilanteen ymmärtäminen prosessina ja dialogina tuntuu loogiselta. Ohjaajan ovan hyvä lähestyä opiskelijaa kysymysten muodossa! Taustalla on aina luonnollisesti kummankin arvot, uskomukset, olettamukset, asenteet jne. Käyttää kannattaa myös yhdessä tekemistä esim. visualisointia. Tilanteen kartoittamiseen kannattaa ja tulee varata riittävästi aikaa.
Ohjaajan "työvälineitä":
- auttaa selventämään ohjattavan näkemyksiä ja kokemuksia
- kysyminen
- kuvailevat kysymykset: kerro mitä tapahtui?, millä ajatuksilla liikkeellä?
- kontekstuaaliset kysymyksen: miten tapahtuma liittyy muuhun elämään, kokemuksen kytkeminen ympäröivään maailmaan
- reflektiiviset kysymykset: pyrkimyksenä ymmärtää arvoja, asenteita ja uskomuksia
- strategiset kysymykset: tahtotilan selvittäminen
- peilaaminen ja heijastaminen
- lausahdusten toistaminen toisin sanoin, selventäen, lisäämällä jonkun oman ideansa
- yhteenveto, tiivistelmä
- yhteenvetäminen
- kun aihepiiri käsitelty loppuun
- kun ohjattava "hyppii" asiasta toiseen
- kun keskustelu on juuttunut paikoilleen
- myös ohjattava voi tehdä yhteenvedon!
- kohdentaminen eli fokusointi
- itseensä
- toisten rooliin
- ympäristöön
- konfrontaatio
- ristiriitojen nostaminen esiin, mutta varovaisesti
- ovat kuitenkin välttämättömiä nykyään
- ulkoistamisen välineitä (implisiittinen eksplisiittiseksi)
- asiat tärkeysjärjestykseen
- luettelointi
- mapping
- tulevaisuusmuistelu
- vaihtoehtojen etujen ja haittojen listaaminen
- kirjeet ja tarinat
- unelmointi
Kokonaisuus oli hyvä ja mielenkiintoinen. Sen sisältöä tulee varmasti sekä pohdittua että hyödynnettyä omissa ohjaamistilanteissa.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaHienoa, että taasen olet ollut teemaluennon äärellä ja pohtinut mukavasti P-K:n ohjaajuustematiikkaa sekä sen merkitystä omalle työllesi ohjaavana opettajana.
VastaaPoistaJäit miettimään mm. Jotenkin oudolta kuulosti myös se, että aiemmin eivät kasvatustieteen teoriat ottaneet oikeastaan lainkaan kantaa aikuisiällä tapahtuvaan oppimiseen?" Ihan niin kuin P-K totesi, hyvin pitkään on ajateltu, että opiskelu/oppiminen on kuuluvat lasten/nuorten elämään (pedagogia) ja vasta 1800-luvun loppupuolella (teollistuminen ym.) aikuisten oppimiseen alettiin ottamaan kantaa. Tällöin puhutaan on andragogiikasta - aikuisten oppimisesta. Tässä näkemyksessä korostui aikuisten itseohjautuvuus oppimisessa: kyky suunnitella omaa oppimistaan, asettaa oppimiselleen tavoitteita, käyttää sopivia tehokkaita oppimisstrategioita sekä arvioida oppimistuloksia ja oppimisprosessia.
Itseohjautuvuutta aikuisten sisäsyntyisenä ominaisuutena on kovasti kritisoitu, eli eivät kaikki ohjuksen lailla osaa toimia itseohjautuvasti, vaan tukea ja ohjausta tarvitaan aikuisenakin. Itseohjautuvuus onkin vahvasti kulttuurisidonnainen käsite. Se kehittyy prosessinomaisesti ja vaihtelee oppimisorientaation sekä motivaation mukaan. Kollegani on ottanut esille, että itseohjautuvuutta ei saa tulkita yksinohjautuvuudeksi - eli tarvitsemme sitä toista
omien valintojemme tueksi, peiliksi ja haastajaksi.
Oli mukava myös lukea, että perehdyit Metropolian ohjaussuunnitelmaan ja siinäkin tunnuit tulkitseman samoin kuin CDIO:n kanssa, että implementointi- ja osallistamisprosessit ovat jääneet vähän vaiheeseen. Miten tämä pitäisi kokonaisuudessaan tulkita, että tällaiset merkittävät muutosprosessit eivät konkretisoidu korkeakoulun opettajien arkeen?
Niin oikeastaan ajattelen, että Metropolia on suuri laitos jossa tehdään ja määritellään paljon hyviä ja merkittäviksikin tarkoitettuja asioita. Haasteet tuntuvatkin sitten liittyvän juuri asioiden jalkauttamiseen eli siihen miten saada hyvä viesti vietyä aina myös jokaisen sitä tarvitsevan/hyödyntävän opettajan tietoisuuteen. Se vaatii tietenkin aikaa myös ihan konkreettisesti mutta se vaatii myös paljon resursseja = tiedotusta, opastusta ja koulutusta. Tähän ei sitten ehkä aina ollakkaan valmiita panostamaan tarpeeksi, joka on tavallaan sääli.
Poista