Teemaluentojen pohdintaa 1

10.9.2012
Kari Kekkosen verkkoluento ammatillisen koulutuksen luonteeseen liittyen.

Ensimmäiseen kysymykseen liittyen itseäni hammastytti erityisesti se äärimmäinen vapaus, jolla omaa opetustaan saa sekä suunnitella, että toteuttaa. Se tuntui samalla kertaa sekä mielenkiintoiselta ja haastavalta, mutta myös tavallaan pelottavalta siihen liittyvän vastuun näkökulmasta. Toinen hämmentävä asia oli perehdytyksen vähäisyys: Metropolian järjestelmiin oli lyhyt perehdytys, mutta itse varsinaiseen työhön ei yhtään mitään.


Koulutusta määrittävistä politiikoista olen pitkälle samaa mieltä; koulutus-, työllisyys-, talous-, alue- ja työvoimapolitiikat ovat varmaasti määräävimpiä koulutusta ohjaavia politiikkoja. Kaiken kaikkiaan toiminta tuntuu olevan joskus varsin lyhytnäköistäkin kuten OY:n rakennusinsinöörikoultuksen lopettaminen 90 luvulla ja taas uudelleen aloittaminen 2000 luvulla. Samoinhan patahtui työnjohdon koulutusohjelmien kanssa, jotka päätettiin lopettaa ensin kokonaan ja kun rakennusmestarit olivat loppumassa tyystin se aloitettiin uudestaan 2000 loppupuolella.

Tuntuu myös, että koultukseen ja koulutuspolitiikkaan on myös aina liittyvät paljon eri suuntaan vetäviä intohimoja ja intressejä esim. ammatti-, työtekijä- ja työnantajajärjestöjen välillä.

Ammatillisen koulutuksen "osumatarkkuus" mielestäni vaihtelee, koska tulevaisuuden tarpeet ovat aina  eräänlainen paras mahdollinen arvaus. Mutta varmaan paremmalla ja tiivimmällä kommunikaatiolla työelämän kanssa voitaisiin varmaa saada parempaakin tulosta ja tehdä nopeammin korjaavia toimenpiteitä. Tästä hyvä esimerkki on juuri lähihoitajakoulutuksen lisääminen.

Olen myös samaa mieltä amk koulutuksen proaktiivisesta luonteesta kuin siitä, että työvoiman kysynnän ja koulutustarjonnan suhde on kaikkea muuta kuin suoraviivainen kuten myös koulutuskysynnän suhde sen tarjontaan.

KESU 2011-16 kuulostaa sellaiselta ohjaavalta speksaukselta, että siihen varmaan tulee palattua jossain vaiheessa (ehkä piankin). Se edustaa myös vahvaa poliittista keskusjohtoisuutta. Autonomia tulee sitten ainoastaan toiminnan järjestämisessä. Myös koulutuspaikkojen noin tarkka paaluttaminen tällä tasolla tuntuu jotenkin "kylmäävältä".

Tasa-arvoisuuden lisääminen ja vähentyminen on mielenkiintoinen pohdinnan aihe. Minun mielestäni vanhempien taustan vaikutusta ei ole mahdollista poistaa mitenkään, eikä kai ole tarviskaan ja toisaalta miten sen voisikaan tehdä? Ajattelen kuitenkini, että koulutus on kuitenkin lisäämässä tasa-arvoa eikä ainakaan vähentämässä.

Oli mielenkiintoista saada katsaus amk koulujen syntyhistoriaan, joka selittää nykyistä tilannetta ja sitä, että amk:den rooli taitaa vasta pikkuhiljaa olla todella selkiytymässä. Aluepolitiikan vaikutus näyttää myös olevan vahvaa.

Omassa työssäni tunnistan tuon koulutuksen orientaation painopisteen muutoksen 80-luvulta 2000 luvulle, jossa yhteistyö työelämän kanssa on yhä tiiviimpää ja jatkuvampaa ja missä oppiminen ja yksilölliset valinnat on nostettu keskiöön.